Mun graduation oli siis eilen. Kun me heitettiin meiät capit ilmaan, mä en voinut muuta kun itkeä. Mä rakastan mun koulua, vaikka se on vanha, ränsistynyt ja ilmastointiongelmainen. Mikään ei voita Warren Hallin rappusten käveleminen miljoonan muun ihmisen kanssa, student storesta ostettujen bread sticksien syömistä Elm Grovella, football pelien katsomista ja kannustamista satojen muiden sinivalkoiseen pukeutuneen kanssa, aamulla liian aikaisin heräämistä, mun opettajien hauskoja vitsejä ja pahoja katseita kun me ei vaan haluta kuunnella, senior parking lotilla hengailemista, siirtymistä tuskaisen kuumista luokkahuoneista tuskaisen kylmiin ja kavereiden näkemisen joka päivä koulussa. Mä voisin jatkaa ikuisuuksiin, nimittäin BHS on täydellinen juuri niinkun se on, hyvät ja huonot puolet muodostaa jotain, mitä mä en oikeesti pysty selittämään; se pitää kokea ite. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta jos sä ikinä satut opiskelemaam Bakersfield High Schoolissa, sä kyllä ymmärrät.
Mulla on enää yheksän päivää jäljellä jenkeissä. On niin pelottavaa katsoa taakse mun vaihtovuotta, ja tajuta, että se on jo melkein ohi. Mä oon oppinu niin paljon tänä vuonna, etten pysty ees selittämään sitä. Takaisin paluu pelottaa mua tosi paljon, koska mä tiedän, että ikävä jenkkeihin tulee olemaan kova. Suomesta lähteminen vuosi sitten ei ollu mitään verrattuna tähän mä en tiedä millon mä nään ketään mun parhaista kavereista uudestaan. Mä en tiedä millon nään mun hosteja enää uudestaan. Ainut mitä voin sanoa, on että toivottavasti mahdollisimman pian.💕
Mun ja italialaisen Gaian paras enkun ope Mrs. Fierro
Nää paketit lähtee Suomeen ennen mua hehhe on tullu vähän shoppailtua...