I'm really sorry

Mua vähän nolottaa jopa postata, kun ikuisuus on kulunu viime postauksesta. Tänne lähtiessäni mä lupasin ittelleni, etten olis semmonen bloggari, joka unohtaa lukijansa, mutta niin siinä nyt on vaa käyny haha. Mulla on koko ajan tosi paljon menoa (tiiän kyllä ettei se selitä mun monen kuukauden poissaoloa haha) ja kaikki on täällä tosi hyvin. Uintikausi alko ja on ollu tosi hauskaa (ja kiireistä), mut mulla vikat viralliset kisat on ohi, kun en saa kilpailla virallisena...😢 Nää kuvat on meiän ekasta vaihtarikoulutuksesta San Josesta. Meillä oli formal, joka oli mulle kyllä valitettavasti tosi huono ilta, kun kaikki suunnitelmat peruttiin viime hetkellä. Meil oli meiän vika spirit week Powderpuffin takia, joka on siis et tytöt pelaa footballia ja pojat on cheerleadereita. Muuten on vaan ollu ihanaa mut kiireistä arkea. Täällä kaikki vaan menee tosi hyvin nyt.

Tosta Powderpuffista haluun kirjottaa vähän lisää. Me pelattiin siis flag footballia seniors vastaan juniors ja mä olin mukana joukkueessa, mut valitettavasti olin tosi jumissa kun vedin koko viikon kaksissa harjoituksissa per päivä; eka uintii ja sitten powderpuff. Mun position oli line backer eli olin defensive linen takana ja yritin saada flagin siltä, kenellä oli pallo. Heti ku lähin juoksee nii mun jalat petti alta ja vietinki sit puolet pelistä jäätä mun molemmissa jaloissa. Sitten myöhemmin ku olin just menossa takas pelaamaa, just sillon alko tappelu ja jo ennen peliä sanottiin, et jos alkaa tappelu niin peli loppuu heti. Nää molemmat tytöt pidätettiin ja erotettiin koulusta väliaikasesti. Kaikkia ärsytti kyllä tosi paljon, mutta ainakin me seniorit voitettiin 6-0. Powderpuffin jälkeen ois ollu dance koululla, mut lopulta päätettiin ettei mentykkään sinne vaan Josien luokse jacuzziin, mikä olikin lopulta varmasti hauskempaa kun se dance!

Oon tehny vaikka mitä kivoja juttuja. Spring breakin aikaan mentiin San Fransiscoon, Sacramentoon ja myöhemmin Las Vegasii ja huhhuh mitä kaikkee kivaa on edessä! Disneylandiinkin pääsen kohta vihdoinki! Hullua on se, että aika vaan vähenee ja vähenee. En voi sanoo, ettei se pelota. Mun elämä on täällä ja en tiiä miten mä enää pystyn palata takas Suomeen. Se pelottaa oikeesti tosi paljon. Yritän vaan elää ajattelematta sitä, ja oikeestaan voin sanoa, et oon onnistunu siinä yllättävän hyvin. Ekat kyyneleetki on tullu itkettyä, kun eilen todellaki oli mun vikat viralliset uintikisat. Kohta on jo mun synttärit ja sitten enää noin kuukausi jäljellä (alustavasti lähden Bakosta 8.6.).

Mä lupaan yrittää nyt alkaa postailemaan hieman useemmin!😊 Ainoa ongelma on se, et mun kone päätti lopettaa toimimisen, joten mun on hirveen vaikeeta saada kuvia mun kameralta koneelle, joten tääki postaus on vaa kännykkä kuvia. Ja kamala asettelu noilla kuvilla, mut en tiiä mite muuttaa sitä mun ipadilla. Haha!